tiistai 6. heinäkuuta 2010

Maanantai 5.7. -Reissu alkaa-

Aamulla reippaasti ylös ja pakkaamaan. Miia oli vähemmän reipas heräämisensä kanssa, mutta yllätti minut toimimalla nopeasti sitten KUN pääsi ylös. Ehdittiin jo klo 11.00 bussilla keskustaan. Ostettii junaliput ja käytiin Siwassa hakeen matkaeväät. IC oli melkosen täynnä, mut onneksi sillä matkattii vain seinäjoelle saakka.

Seinäjoella pysähdyimme vaihtamaan junaa. Vaihdon yhteydessä rauhoitumme lomameiningillä nautiskelemaan jäälattea ja kylmää kaakaota Robert's Coffeeseen. Oli heekkua. Nappasimme Vaasaan vievän taajamajunan ja saavuimme ajallaan Vaasan pienelle asemalle. Iskä oli ajoittanut ajamisensa täydellisesti ja oli paria minuuttia ennen meitä onnistuneesti asemalla.
Heitimme kamat autoon ja lähdimme kiertämään Vaasaa. Ajelimme hetken verran ja pysähdyimme vessapaussille Hietasaaren uimarannalle. Oli ihanan lämmintä hiekkaa, sekä lämpöistä, vaikkakin ruskeaa vettä. Myöhemmin uimaan, syntyi päätös.


Veimme nälkäisinä auton parkkiin ja menimme ah niin turvalliseen ja tylsään Rossoon syömään. (Kyllä, mulla on helkkarin suuria antipatioita Rosson suhteen. Sieltä saa aina raakaa tai vähintää kuivaa ruokaa.) Noh, tällä kertaa olin rohkea ja söin Isoja tortellineja sekä aurinkokuivatulla tomaatilla ja juustolla täytetyn kanan rintafileen ja sepä olikin yllättävän hyvää. Iskä ja Miia oli tylsiä ja söi pannupitsat.

Syönnin jälkeen hyökkäsimme hotelliimme, joka ei ollut aivan Jyväskylän veroinen, mutta hintaansa nähden ihan toimiva. Televisio vain ei toiminut eikä ilmastointia ollut. Hotellilla purettiin tavarat ja lähdettiin kiertään kävellen pari terassia. Käytiin siellä ja täällä ja todettiin, et kaikki ihmiset on visusti piilossa jossain. Hypättiin sitten autoon ja lähdettiin sillä tutkimaan kaupunkia ja sen lähiseutua.

Oltiin muutenkin kovasti pettyneitä Vaasan kaupunkiin. Rakennustekniikka oli liian sekavaa, eikä vanhassa kaupungissa ollut mitään nähtävää. Ei vanhoja taloja tai muuta hienoa. Ajeltiin myös ympäri ämpäri saarilla etsien kohtaa, josta näkisi avomeren, mut on tää niin repaleinen rannikko, et ei me sitä kunnolla nähty. Raippaluodon sillalle ajettuamme löysimme vihdoin kaunista katseltavaa. Suomen suurin silta oli kyllä jo nähtävyys.

Illan päätteeksi mie ja Miiu kömmittiin hotellihuoneeseemme ja iskä lähti vielä tutkii baarien elämää. En edes jaksanu herätä, kun se tuli takaisin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti