Tarkoitus oli aloittaa aamu menemällä Mummilleni syömään aamupuuroa. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun äitini oli laittanu viideltä aamulla viestin, et Mummi on viety ambulanssilla sairaalaan. Kasasin itseni ja raahauduin Lapin keskussairaalan ensiapuun kyselemään mummin perään. Sieltä se sitten parilta tädiltä tenttailun jälkeen selvis, et mummi on siirretty osastolla. Kömmin siis jalkopäähän ensin kyseleen vointia ja sitten kertoon reissusta.
Tunnin istuskelun ja tarinoinnin jälkee lähdin tätini Lillin luokse moikkaan sitä ja nappasin sen kyytiin uutta sairaalareissua varten. Jätskien lomassa vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja napattiin Mummin uniapnekone mukaan sairaalaan. LKS:ssä kun ei ole ylimääräisiä koneita potilaille... Siellä sit taas höpistiin hetki, kunnes iskä ilmotti et ruoka olis valmiina. Vein Lillin kotiin ja kiiruhdin syömään. Ihanaa vaihtelua, perunoita ja jauhelihakastiketta. En uskonut sanovani tätä ääneen, mut mun alko jo olla ikävä perus kotiruokia.
Syönnin jälkeen vaihdoin työvehkeet päälle ja lähdin ulos töihin. Aluksi konttailin ja lapioin taloa reunustavan kivetyksen valmiiksi ja sit aloin maalailemaan. Maalasin lakkamaalilla portaita ja Emppu tuli seuraksi istuksii ja höpiseen mun kanssa. Serkkuni Arttu pelaili sisällä pleikalla ja aina välillä vilkutteli mulle ikkunasta. Oli kyllä hieman liian lämmintä konttailla ja raahata kottikärryjä ja muita välineitä pitkin pihaa.
Jossain vaiheessa sain hommat Iskän pihalla valmiiksi ja sit siirryttiin roikkumaan räystäillä. Eli Empun talon räystäät putsattiin parin vuoden tauon jälkee. Oli kauheen ihanaa saada niskaansa käynyttä ja kompostoitumaan alkanutta märkää lehtipaskaa. Noh, siitäkin selvittiin ja suihkussa ja kaupassa käynnin jälkeen raahustin äitin luo moikkaan sitä ja siskojani. Tytöt ku lähtee aamulla Vantaalle kahestaa junalla isänsä luokse, niin oli kiire käydä niitäkin vähän ruttailemassa.
Nappasin kotoa Rosan mukaan ja mentiin viel käymään Lillillä. Istuskeltii ja höpistii siellä taas pari tuntia, kunnes kello alko lähenteleen kymmentä ja totesin, et on aika lähteä.
Iskän luona sitten vaihdettiin tamineet ja lähdettiin virvelöimään. Tarkoitus oli vaan heitellä hetki tossa Iskän rannassa, mut halu lähteä paremmalle paikalle iski saatuani särjen... Hei, eka kala Kemijoesta mulle pariin vuoteen!
Se oli viel kivan kokoinen, vaikkakin jouduin vähän tekeen kivellä väkivaltaa sen päälle:/ En mie särkeä syömään alkanu, joten vein sen mummolan kissamuorille syötäväksi. Autolla huristeltiin souhariin testaan perhoja ja lattaa. Sieltä mie kalastin itselle iltapalan! Kivan kokoinen ahven suostui jopa nousemaan ylös.
Kotiin tultuamme mie sain päähäni käydä viel uimassa samalla rannalla, missä viimeiset kalastukset tapahtui. Iltauinti oli piristävää, minkä huomaa nyt kellonajasta...Uni ei tuu, vaikka kello lähenee kahta. Noh, enivei. Iskä oli paistanu mulle mun itse pyydystämän ahvenen. Ei siitä hirveetä kalansaalista saanut, mutta hyvää se oli ja mieltä piristi tieto siitä, et melkein takapihalla juoksevassa vedessä on vielä toimintaa. Eli kalareissut sinne ei ole hukkaan heitettyjä.
Nyt villasukat jalkaan, operaatio peittoon kääriytyminen ja huomista nosturin saapumista kauhulla odottamaan... Kai sitä pitäis vähän nukkuakin taas. Kiireinen päivä oli, mutta ihanan rento ilta jätti kovin kalaisan maun suuhuni. Eiku hyvän maun. No, voiko valurautapannulla voissa paistettu ahven jättää pahan maun suuhun. Ei, jos multa kysytään.
Ps. Mie alan oleen oikeesti huolissani siitä, et onko mulla jotenki kaks eri persoonaa. Ku luulen olevani ihan kaupunkilaisihminen, mutta aina tänne tultuani kaikenmoiset eräjutut ja muut kummallisuudet saavat pääni pyörälle ja mieleni hyväksi. Toisaalta, jos on niin helppoa saada mieli hyväksi, niin kai sitä voi vaikka kaloja pari kertaa vuodessa narrata tai ajella veneellä katsoo kuinka hähhää aurinko ei kesällä lapissa laskekkaan.
Tunnin istuskelun ja tarinoinnin jälkee lähdin tätini Lillin luokse moikkaan sitä ja nappasin sen kyytiin uutta sairaalareissua varten. Jätskien lomassa vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja napattiin Mummin uniapnekone mukaan sairaalaan. LKS:ssä kun ei ole ylimääräisiä koneita potilaille... Siellä sit taas höpistiin hetki, kunnes iskä ilmotti et ruoka olis valmiina. Vein Lillin kotiin ja kiiruhdin syömään. Ihanaa vaihtelua, perunoita ja jauhelihakastiketta. En uskonut sanovani tätä ääneen, mut mun alko jo olla ikävä perus kotiruokia.
Syönnin jälkeen vaihdoin työvehkeet päälle ja lähdin ulos töihin. Aluksi konttailin ja lapioin taloa reunustavan kivetyksen valmiiksi ja sit aloin maalailemaan. Maalasin lakkamaalilla portaita ja Emppu tuli seuraksi istuksii ja höpiseen mun kanssa. Serkkuni Arttu pelaili sisällä pleikalla ja aina välillä vilkutteli mulle ikkunasta. Oli kyllä hieman liian lämmintä konttailla ja raahata kottikärryjä ja muita välineitä pitkin pihaa.
Jossain vaiheessa sain hommat Iskän pihalla valmiiksi ja sit siirryttiin roikkumaan räystäillä. Eli Empun talon räystäät putsattiin parin vuoden tauon jälkee. Oli kauheen ihanaa saada niskaansa käynyttä ja kompostoitumaan alkanutta märkää lehtipaskaa. Noh, siitäkin selvittiin ja suihkussa ja kaupassa käynnin jälkeen raahustin äitin luo moikkaan sitä ja siskojani. Tytöt ku lähtee aamulla Vantaalle kahestaa junalla isänsä luokse, niin oli kiire käydä niitäkin vähän ruttailemassa.
Nappasin kotoa Rosan mukaan ja mentiin viel käymään Lillillä. Istuskeltii ja höpistii siellä taas pari tuntia, kunnes kello alko lähenteleen kymmentä ja totesin, et on aika lähteä.
Iskän luona sitten vaihdettiin tamineet ja lähdettiin virvelöimään. Tarkoitus oli vaan heitellä hetki tossa Iskän rannassa, mut halu lähteä paremmalle paikalle iski saatuani särjen... Hei, eka kala Kemijoesta mulle pariin vuoteen!
Se oli viel kivan kokoinen, vaikkakin jouduin vähän tekeen kivellä väkivaltaa sen päälle:/ En mie särkeä syömään alkanu, joten vein sen mummolan kissamuorille syötäväksi. Autolla huristeltiin souhariin testaan perhoja ja lattaa. Sieltä mie kalastin itselle iltapalan! Kivan kokoinen ahven suostui jopa nousemaan ylös.
Kotiin tultuamme mie sain päähäni käydä viel uimassa samalla rannalla, missä viimeiset kalastukset tapahtui. Iltauinti oli piristävää, minkä huomaa nyt kellonajasta...Uni ei tuu, vaikka kello lähenee kahta. Noh, enivei. Iskä oli paistanu mulle mun itse pyydystämän ahvenen. Ei siitä hirveetä kalansaalista saanut, mutta hyvää se oli ja mieltä piristi tieto siitä, et melkein takapihalla juoksevassa vedessä on vielä toimintaa. Eli kalareissut sinne ei ole hukkaan heitettyjä.
Nyt villasukat jalkaan, operaatio peittoon kääriytyminen ja huomista nosturin saapumista kauhulla odottamaan... Kai sitä pitäis vähän nukkuakin taas. Kiireinen päivä oli, mutta ihanan rento ilta jätti kovin kalaisan maun suuhuni. Eiku hyvän maun. No, voiko valurautapannulla voissa paistettu ahven jättää pahan maun suuhun. Ei, jos multa kysytään.
Ps. Mie alan oleen oikeesti huolissani siitä, et onko mulla jotenki kaks eri persoonaa. Ku luulen olevani ihan kaupunkilaisihminen, mutta aina tänne tultuani kaikenmoiset eräjutut ja muut kummallisuudet saavat pääni pyörälle ja mieleni hyväksi. Toisaalta, jos on niin helppoa saada mieli hyväksi, niin kai sitä voi vaikka kaloja pari kertaa vuodessa narrata tai ajella veneellä katsoo kuinka hähhää aurinko ei kesällä lapissa laskekkaan.
Mukava lueskella sun kuulumisia, tyttö. :) Oma sisäinen luonnonlapseni ei ole saanut muutamaan vuoteen mitään virikkeitä. :( Ottelehan yhteyttä, kun joskus palajat, niin tulen moikkailemaan. :)
VastaaPoista*Lilli