9.7. Paha perjantai

Misu on hukassa. Kamalaa, ikävää, perseestä. Aamulla ehdin käydä maalikaupassa ja Mummin luona, kun Miiu , mun kisuvahti soitti et Misua ei löydy mistään. Se oli sisällä tonkinu joka paikan eikä kissaa ollut löytynyt.. Kylpyhuoneen ikkuna oli ollut raollaan, kuten koko kesän. Ehkä se on sieltä loikkinut maailmalle. Sisäkissa, joka on utelias ku perhana. Ei se maailmalta kovin helposti takaisin tule. Kovin perseestä sanon minä.

Mutta kissat on kissoja. Nyt vaan on pidettävä peukkuja et se löytäis takaisin... kakkoskerrokseen, tai edes omaan pihaan. Siel on ollut kavereiden etsintäpartio eikä kissaa oo näkyny missään. Ja kun ei tiedä, mihin aikaan yöstä se on sinne kadonnut. *iso ikävä Tampereelle* Ja mie olen täällä pohjosessa vesisateessa odottamassa sateen loppumista, et pääsis maalauspuuhiin. Ruokakaupassakin käytiin ja ostin autoon rock'n roll levyn. kevyttä kesärokkia. Nyt syömään ja siivoaan autotallia. Illalla ehkä kummisedän mökille kalaan.

8.7. Torstai -Torstain toivotuimmat... tai ei sittenkään-

Huomenta, päivää ja iltaa.

Tarkoitus oli aloittaa aamu menemällä Mummilleni syömään aamupuuroa. Suunnitelma kuitenkin muuttui, kun äitini oli laittanu viideltä aamulla viestin, et Mummi on viety ambulanssilla sairaalaan. Kasasin itseni ja raahauduin Lapin keskussairaalan ensiapuun kyselemään mummin perään. Sieltä se sitten parilta tädiltä tenttailun jälkeen selvis, et mummi on siirretty osastolla. Kömmin siis jalkopäähän ensin kyseleen vointia ja sitten kertoon reissusta.

Tunnin istuskelun ja tarinoinnin jälkee lähdin tätini Lillin luokse moikkaan sitä ja nappasin sen kyytiin uutta sairaalareissua varten. Jätskien lomassa vaihdettiin pikaiset kuulumiset ja napattiin Mummin uniapnekone mukaan sairaalaan. LKS:ssä kun ei ole ylimääräisiä koneita potilaille... Siellä sit taas höpistiin hetki, kunnes iskä ilmotti et ruoka olis valmiina. Vein Lillin kotiin ja kiiruhdin syömään. Ihanaa vaihtelua, perunoita ja jauhelihakastiketta. En uskonut sanovani tätä ääneen, mut mun alko jo olla ikävä perus kotiruokia.

Syönnin jälkeen vaihdoin työvehkeet päälle ja lähdin ulos töihin. Aluksi konttailin ja lapioin taloa reunustavan kivetyksen valmiiksi ja sit aloin maalailemaan. Maalasin lakkamaalilla portaita ja Emppu tuli seuraksi istuksii ja höpiseen mun kanssa. Serkkuni Arttu pelaili sisällä pleikalla ja aina välillä vilkutteli mulle ikkunasta. Oli kyllä hieman liian lämmintä konttailla ja raahata kottikärryjä ja muita välineitä pitkin pihaa.

Jossain vaiheessa sain hommat Iskän pihalla valmiiksi ja sit siirryttiin roikkumaan räystäillä. Eli Empun talon räystäät putsattiin parin vuoden tauon jälkee. Oli kauheen ihanaa saada niskaansa käynyttä ja kompostoitumaan alkanutta märkää lehtipaskaa. Noh, siitäkin selvittiin ja suihkussa ja kaupassa käynnin jälkeen raahustin äitin luo moikkaan sitä ja siskojani. Tytöt ku lähtee aamulla Vantaalle kahestaa junalla isänsä luokse, niin oli kiire käydä niitäkin vähän ruttailemassa.

Nappasin kotoa Rosan mukaan ja mentiin viel käymään Lillillä. Istuskeltii ja höpistii siellä taas pari tuntia, kunnes kello alko lähenteleen kymmentä ja totesin, et on aika lähteä.


Iskän luona sitten vaihdettiin tamineet ja lähdettiin virvelöimään. Tarkoitus oli vaan heitellä hetki tossa Iskän rannassa, mut halu lähteä paremmalle paikalle iski saatuani särjen... Hei, eka kala Kemijoesta mulle pariin vuoteen!


Se oli viel kivan kokoinen, vaikkakin jouduin vähän tekeen kivellä väkivaltaa sen päälle:/ En mie särkeä syömään alkanu, joten vein sen mummolan kissamuorille syötäväksi. Autolla huristeltiin souhariin testaan perhoja ja lattaa. Sieltä mie kalastin itselle iltapalan! Kivan kokoinen ahven suostui jopa nousemaan ylös.

Kotiin tultuamme mie sain päähäni käydä viel uimassa samalla rannalla, missä viimeiset kalastukset tapahtui. Iltauinti oli piristävää, minkä huomaa nyt kellonajasta...Uni ei tuu, vaikka kello lähenee kahta. Noh, enivei. Iskä oli paistanu mulle mun itse pyydystämän ahvenen. Ei siitä hirveetä kalansaalista saanut, mutta hyvää se oli ja mieltä piristi tieto siitä, et melkein takapihalla juoksevassa vedessä on vielä toimintaa. Eli kalareissut sinne ei ole hukkaan heitettyjä.

Nyt villasukat jalkaan, operaatio peittoon kääriytyminen ja huomista nosturin saapumista kauhulla odottamaan... Kai sitä pitäis vähän nukkuakin taas. Kiireinen päivä oli, mutta ihanan rento ilta jätti kovin kalaisan maun suuhuni. Eiku hyvän maun. No, voiko valurautapannulla voissa paistettu ahven jättää pahan maun suuhun. Ei, jos multa kysytään.

Ps. Mie alan oleen oikeesti huolissani siitä, et onko mulla jotenki kaks eri persoonaa. Ku luulen olevani ihan kaupunkilaisihminen, mutta aina tänne tultuani kaikenmoiset eräjutut ja muut kummallisuudet saavat pääni pyörälle ja mieleni hyväksi. Toisaalta, jos on niin helppoa saada mieli hyväksi, niin kai sitä voi vaikka kaloja pari kertaa vuodessa narrata tai ajella veneellä katsoo kuinka hähhää aurinko ei kesällä lapissa laskekkaan.

7.7. Keskiviikko -Aamun tuumauksia-

Huomenia taas!

Iskän ja Miian ihanaa logiikkaa: Ei menty Tropiclandiaan, ni ei haittaa et saatii parkkkisakko.

Eli siis. Heräsin ilman kelloa ennen kelloa ihmeelliseen aikaan. Torkahdin uudestaan, mielessäni jotain, mitä unohdin. Heräsin ja muistin: Parkkilappu piti päivittää. Myöhästyin viidellä minuutilla ja aamua piristi parkkisakko. Joka onneksi oli vain 35€, eikä 60€ niinku Tampereella. Noh, ainaki kiroiluni ansiosta molemmat heräs ja ehditään aamiaiselle.

Aamiainen oli varsin monipuolinen. Amica-keittiö tarjos viel kela-tuenki köyhän opiskelijan aamiaiseen. Puuroa, mysliä ja itseleivottua porkkanaleipää kaikilla täytteillä. Nyt on massu täys ja pitäis jaksaa alkaa pakkaamaan ja siirtyy seuraavaan kaupunkiin. Thih, vein muuten sen parkkisakon takas auton tuulilasiin...Komento kävi ylempää tehdä niin. "Kyllä siinä on ihan tarpeeksi parkkimaksua, jos toi sakko sit maksetaan." Oikeastaan kyllä, niinhän se menee. Vielä pitää pari korttia postittaa ja sitten hyökätään liikkeelle:)

Ajettiin siis Vaasasta Seinäjoelle. Siellä vähän käveleskeltii ympäriinsä ja mentiin syömään. Yllätys yllätys Rossoon. Nyt testattiin sit savuporopasta, joka oli myös varsin hyvää. Isi ja Miiaki oli rohkeita ja maistoi pastoja. Miian kanapasta oli heikko, iskän miilunpolttaja huonompi ku mitä mie osaan tehä, mut mun oli hyvää.

Saatettiin Miia junalle kohti Tamperetta ja lähdettii pikaisesti karkuun Tangomarkkinoita, jotka alkoi tänään. Pitkä matka kohti pohjoista alkoi. Ajeltii pikkuteitä ja nautittiin Suomen kauniista maisemista. Yksi pysähdys pidettii Tupoksella, eli Oulun lähellä. Kahvit ja vessapaussi ABC:llä ja loppukörryyttely Sompujärven kautta Iskän luo. Autossa viihdykkeenä ei-niin-hyvin toimiva radio ja toistemme seura. Matka siis meni varsin leppoisasti jutellessa.

Rovaniemelle saavuttuamme piipahdimme Empulla (isän äiti) ja nappasin sieltä avaimen. Vaihdoin vaatteet ja tsekkasin jalkapallon alun ja kiiruhdin Grandeen. Vakiobaarini oli tyhjääkin tyhjempi. Istuin limsan verran kirjottamassa päiväkirjaa ja kömmin takas tänne katsoon matsin lopun. Nyt on päivä pulkassa autoilun jälkee. Suihkuun ja peiton alle. Onneksi Iskällä on tääl ilmastointi. Tai en oikeestaa ees tiiä onneksi, ku tääl on kylmä. Pitää istua villasukissa ja pitkähihasissa vaatteissa. Toivottavasti peitto on tarpeeksi lämmin, etten palellu. Öitä ja huomiseen.

6.7. Tiistai -Valoisampi Vaasa-

Aamu alkoi mun osalta jo aikaisin. Heräsin ennen puolta kahdeksaa ekaa kertaa ja netistä tarkasteltuani poistuin huoneestamme kahdeksan aikaan jättäen kaksi unimursua nukkumaan. Seikkailin ensin HalpaHalliin ja meinasin ostaa valkoiset housut heti aamun alkuun. Äkkiä kaupasta ulos hieromaan silmät auki. Tassuttelin pitkin hiljaisia katuja ja katselin, kun kellon kulkiessa ihmisetkin alkoi kulkeutumaan töihin. Olihan täällä ihmisiä, sittenkin.

Löysin itseni jossain välissä Aleksi 13, jossa oli aivan ihana myyjä. Höpöttelin hänen kanssaan varmaan puolisen tuntia ja tongimme yhdessä Jouneja. (Jouni on siis suomalainen käsilaukkumerkki, johon olen muutama vuosi sitten ihastunut.) Lupasin jo jouluna, että kun löydän hienon punaisen Jounin, voin sen itselleni sallia. Kaupassa oli parikin kivaa mallia, joten päätin jättää laukkufriikin päätettäväksi, kumman otan. Varasin myös kummallisen tyttömäiset kengät. Korkoa niissä on noin 8cm.

Kävin laittaan autoon lisää parkkiaikaa ja kömmin aamupalalle huoneeseemme. Siellä molemmat unimursut käänsivät vain kylkeään ku kolistelin jääkaapille. Kyllä, olemme Omppu-hotellissa ja tääl on jääkaappi. Noh, en mie jaksanu jäädä niitä hoputtaan, joten kömmin takaisin auringonpaisteeseen tutkimaan lisää kauppoja.

Kävin parissa itämaisessa kaupassa ja ostin mm. ananaskookos-mehua. Lisäksi löysin paluumatkalle pari hömppäkirjaa, nyöriä seuraavaan larppipukuun, nominationiini uuden ihanan delfiinin sekä jenkkihuivin, jonka väristä mulla ei ennen ollut.

Miia soitti puoli yhden aikaa et missä juoksen. Se oli saanu itsensä laitettua ja liikenteeseen. Kierreltii peruskauppoja, joista tarttu mukaan perusvaatteita ja sit istuskeltii torilla syömässä pehmistä. Sitten vein aiemmin varaamani laukun ja kengät tuomiolle... Siellä odotti ihana ylläri. Myyjä oli kaivanu jostai laatikosta aivan älyttömän ihanan Jounin, jossa oli viel pitkät olkaimet... Olin siis paljon köyhempi poistuessani liikkeestä. Sekä kengät, että laukku sai siunauksen ja lähti mukaan.

Shoppailun jälkeen suuntasimme nokkamme kohti ruokaa. Olin aamutassuttelun ohella nähnyt mielenkiintoisen shanghai- nimisen kiinalaisen ravintolan, jossa oli jopa lounastarjous. Syötiin annokset ja eurolla sai banaania ja jäätelöä, joten tyttöjen tunnettu jälkiruokamassukin sai täytettä.

Syönnin jälkee iskä väsähti ja päätti mennä hotellille päikkäreille. Meidänki piti, mut nähtii matkalla jännä ikkuna, jossa luki outlet... Ja taas mentiin. Eksyttiin laukkukauppaan. Minä ja Miiu laukkukaupassa kahdestaa O_o ei hyvä. Onneksi iskä oli just ilmottanu tarvivansa uuden kassin, joten mie sain hyvän syyn etsiä sille laukkuja omien sijaan. Kaupasta saimme lähes 20€ alennusta ja mukaan lähti yksi suuri matkakassi, kaksi hienoa reppua, naisten käsilaukku ja lompakko. Myyjä oli taas varsin ihana ja jäimme hänen kanssaan jutustelemaan melko pitkäksi aikaa.

Lähtiessämme sieltä kävimme vielä pikaisesti paikallisessa sirkustarvikekaupassa, jossa oli kivat tikut, joilla pystyi tasapainottelemaan isompaa tikkua. Siellä oli ystävällinen suomenruotsalainen, joka näytti meille kivoja temppuja, mitä niillä sai tehtyä. Miiakin innostui, mikä tarkoittaa sitä, että saadaan seki mukaa leikkii leluilla:)

Päätimme olla reippaita ja lähteä tutkimaan merimuseota. Ajoimme merimuseon edestä ja paikka näytti onnettoman pieneltä ladolta. Ei mitään, emme jaksaneet maksaa itseämme sisään vaan lähdimme rannalle. Mie ja Miiu käytii uimassa, kun iskä meni terassille nauttiin kylmän huurteisen. Merivesi oli pahanmakuista, mutta alkutotuttelun jälkeen melkoisen lämmintä. Uinnin jälkeen kömmittiin hotellille suihkuun ja vaihtaan vaatteita. Päiväunetkin ehdin ottaa.

Illalla vielä käytiin parilla terassilla ja hesessä iltapalalla. (Todella terveellistä, tiedän.) Iskä kiirehti hotellille katsoo Hollanti-Uruguay jalkapallo-ottelua ja me lähdettii viel rannalle vähän kuvailee ja kirjottelemaan. Kiva rauha ja kauniit maisemat, oli mukava olla vain hetki. Nopeasti iski merituuli meihin ja lämpimään tottuneet tytöt kömpi nauttimaan iltaoluset ja seuraamaan matsin lopun. Nyt on pitkä päivä lopuillaan ja aika ainakin minun kömpiä peiton alle. Aamulla lähtö ja edessä uusi kaupunki. Ötyjä.

Maanantai 5.7. -Reissu alkaa-

Aamulla reippaasti ylös ja pakkaamaan. Miia oli vähemmän reipas heräämisensä kanssa, mutta yllätti minut toimimalla nopeasti sitten KUN pääsi ylös. Ehdittiin jo klo 11.00 bussilla keskustaan. Ostettii junaliput ja käytiin Siwassa hakeen matkaeväät. IC oli melkosen täynnä, mut onneksi sillä matkattii vain seinäjoelle saakka.

Seinäjoella pysähdyimme vaihtamaan junaa. Vaihdon yhteydessä rauhoitumme lomameiningillä nautiskelemaan jäälattea ja kylmää kaakaota Robert's Coffeeseen. Oli heekkua. Nappasimme Vaasaan vievän taajamajunan ja saavuimme ajallaan Vaasan pienelle asemalle. Iskä oli ajoittanut ajamisensa täydellisesti ja oli paria minuuttia ennen meitä onnistuneesti asemalla.
Heitimme kamat autoon ja lähdimme kiertämään Vaasaa. Ajelimme hetken verran ja pysähdyimme vessapaussille Hietasaaren uimarannalle. Oli ihanan lämmintä hiekkaa, sekä lämpöistä, vaikkakin ruskeaa vettä. Myöhemmin uimaan, syntyi päätös.

Veimme nälkäisinä auton parkkiin ja menimme ah niin turvalliseen ja tylsään Rossoon syömään. (Kyllä, mulla on helkkarin suuria antipatioita Rosson suhteen. Sieltä saa aina raakaa tai vähintää kuivaa ruokaa.) Noh, tällä kertaa olin rohkea ja söin Isoja tortellineja sekä aurinkokuivatulla tomaatilla ja juustolla täytetyn kanan rintafileen ja sepä olikin yllättävän hyvää. Iskä ja Miia oli tylsiä ja söi pannupitsat.

Syönnin jälkeen hyökkäsimme hotelliimme, joka ei ollut aivan Jyväskylän veroinen, mutta hintaansa nähden ihan toimiva. Televisio vain ei toiminut eikä ilmastointia ollut. Hotellilla purettiin tavarat ja lähdettiin kiertään kävellen pari terassia. Käytiin siellä ja täällä ja todettiin, et kaikki ihmiset on visusti piilossa jossain. Hypättiin sitten autoon ja lähdettiin sillä tutkimaan kaupunkia ja sen lähiseutua.

Oltiin muutenkin kovasti pettyneitä Vaasan kaupunkiin. Rakennustekniikka oli liian sekavaa, eikä vanhassa kaupungissa ollut mitään nähtävää. Ei vanhoja taloja tai muuta hienoa. Ajeltiin myös ympäri ämpäri saarilla etsien kohtaa, josta näkisi avomeren, mut on tää niin repaleinen rannikko, et ei me sitä kunnolla nähty. Raippaluodon sillalle ajettuamme löysimme vihdoin kaunista katseltavaa. Suomen suurin silta oli kyllä jo nähtävyys.

Illan päätteeksi mie ja Miiu kömmittiin hotellihuoneeseemme ja iskä lähti vielä tutkii baarien elämää. En edes jaksanu herätä, kun se tuli takaisin.